Kaksi päivää koulua takana ja perusteet alkavat olla aikas hyvin läpikäytynä. Suurimman osan tietenkin jo tiesin, koska onhan tätä tullut harjoiteltua jo hyvä tovi, mutta uusiakin vinkkejä tuli! Ja ehkä salat tekniikan takaa myös aukenivat. Ja sain työkalulleni (höhö) uuden nimenkin:
Yksisilmäinen peiliheijastuskamera. Suorastaan pyörähtää kieleltä.
Aloin kirjaamaan myös hiukan visuaalisempia muistiinpanoja, koska halu opetella piirtämään taas on aika kova.
Eilen luokallemme ilmestyi ihka uusi immeinen, joka oli kuulemma viime viikolla saanut vahvistuksen valinnastaan? Aika viime tinkaan, vai mitä? Mutta tervetuloa hänelle jokatapauksessa. On kuulemma meidän retkeilyblogin seuraaja kaiken lisäksi, eli täydet pisteet hänelle!
Hei ensimmäisenä päivänä lauoin tavalliseen tapaan ratkiriemukkaita vitsejäni ja opettaja ehtikin jo varmistaa nimeni pariin otteeseen, vaikka kaikki tiedetään, että mut tullaan muistamaan aina.
Toisena päivänä taas niin ikään muistuttaessani aiemman päivän tehtävistä, sain kuulla jo kotonakin tutuksi tulleen: ”Ei jumalauta, Heikki!” -lausahduksen luokkakavereiltani. Musta näköjään tuli se oppilas, joka pyytää lisätehtäviä ja kertoo oitis jos läksyt on opelta jäänyt antamatta. Hienoa. Just tätä halusin.
Kuvatiin myös hiukan tänään ja jostain syystä se hermostutti ihan älyttömästi. Enhän mä halua, että kukaan saa tietää että en oikeasti ole jumala.
Huomenna jatkuu!
//Heikki
Heikki Sulander photography 