Keskiviikkona puhuttiin sommittelusta ja sen säännöistä ja niiden sääntöjen rikkomisesta. Säännöt kun pitää tietää, jotta niitä voi tietoisesti rikkoa. Siten voi katsos kutsua itseään taiteilijaksi.
Aikamiesmetsästäjä oli käynyt ennen koulupäivää hakemassa dronen eli kuvauskopterin eli vispilän postista. Oli ostanut sen satasella ja ainoa ongelma oli ohjaimessa. No hänpä korjasi sen ja kaikki toimii! Eli ei paha diili.
Saimme myös ensimmäiset harjoitukset pakettiin, kun painelimme ulos kuvaamaan portretteja sun muita. Sen verran kova taso on tässä luokassa, eli hiukan hirvittää että jäänkö jalkoihin.
Tehtävänä oli kuvata:
1) Puolilähikuva (portretti)
2) Henkilö miljöössä
3) Erikoislähikuva
4) Kuva, jonka teemana perspektiivi
Itse onnistuin kahdessa kuvassa neljästä. Artikkelikuvana on yksi niistä. Alimpana sitten…yksi toisesta päästä.
Ulkona oli nätti, joskin paukkuvalla pakkasella maustettu ilma. Hanskathan ovat nössöille, eikö vaan?
Kuvien palauttamisen yhteydessä sain myös palautetta alla olevasta kuvasta, joka ei todellakaan ole parhaimmistoani, mutta heti alkoi päässä karjumaan se ihana ääni:
Mitä sä tollaisen kuvan otit?
Kyllä sä tiesit että toi on ihan turha kuva.
Ei susta tule mitään, kato nyt.
Kaikki nauraa sulle. Variksetkin nauraa sulle.
Kaikki on oppia ja kaikki opettaa, räpsyt kyllä vähenevät siinä missä ammattitaito karttuu.
Tänään on Sulanderin nimipäivä (Tuomionpäivä. Perjantai)
Niin siis 19.1.2018. Tämän koulupäivän piti olla eilen. Noh, olikin tänään. Piti olla Photoshop-koulutusta. Noh, olikin Lightroomia.
Mutta ei hätää! Opin huomattavia oikopolkuja ja apuja kohinan poistoon ja terävyyden lisäämiseen. Eli oikein hyvä päivä. Sain myös 360-kameran lainaan! Mwahahah.
//Heikki
Heikki Sulander photography 